Kirja-arvio: Kirja saariston potagerista innostaa suunnittelemaan

Unikot blogistin omassa potagerissa. Kuva Petra Nyqvist

Muokkaan kulloinkin vallitsevien voimieni mukaan kanavanvartijan ikääntynyttä kasvimaatilkkua kanavapenkalla, ja kutsun sitä aina mielessäni potageriksi. Kutsun sitä potageriksi, vaikka siinä on toisinaan vain päivänkakkaroista, heinäkaurasta, nokkosista, ohdakkeista ja mäkimeiramista koostuvaa pöheikköä. Kasvatuslaatikot unohtuvat kesken kauden ja istutukset ehtivät kasvaa usein umpeen ennen sadonkorjuuta. Kasvihuone lensi myrskytuulen mukana jo vuosia sitten. Mutta aina on olemassa se aihio ja unelma siitä, mitä oma potager (koristeellinen keittiöpuutarha) voisi olla. Ja se tekee kaikesta niin vastustamatonta.

Kasvihuoneen aikaan. Kuva: Petra Nyqvist

Kiinnostuin Tammen kustantamasta kirjasta Haapalahti, Tuisku & Törnroos: Kukkiva kasvimaa, potager (2018). Kirjassa tutustutaan tähän ranskalaisperäiseen tapaan ajatella ja muotoilla keittiötarhaa kaikille aisteille. Mukana on myös tuoreempia ajatuksia modernista omavaraisuuden tunteesta.

Kuva: Petra Nyqvist

Kirja rakentuu erityisesti Gunilla Törnroosin Westers- puutarhan ympärille Kemiönsaarella. Siinä tutustutaan tarhan historiaan ja kehitykseen, nautitaan estetiikasta ja matkalla kerätyistä opeista, jotka ovat kuin pieniä mesipisaroita. Elementtejä käydään läpi ryytiruuduista kasveihin.

Kirjan yleisvaikutelmassa on jotain samaa kuin ruotsalaisen puutarhagurun Lena Israelssonin kirjoissa, mutta sirompaa. Kuvien ja layoutin suunnittelussa on häivähdys aikakausilehtimäistä/naistenlehtimäistä, mutta sitä vaikutelmaa on nykyään lähes mahdoton välttää. Omaan makuuni sitä voisi olla vähemmänkin ja pelkistetymmin. Tarkempi tarkastelu tuo näkyviin uniikit yksityiskohdat, joita ei teennäisistä puutarhaidylleistä löydä. Minä ainakin vikisin ääneen kun näin kuvat liköörilasipulloihin kasvatetuista päärynöistä. Samppanjaraparperia, halleluja!

Gunillan puutarha on nimittäin juuri sellainen persoonallinen haavetarha kaikkine pienine detaljeineen jotka vievät sekä lapsuuden satukirjoihin, ranskan maaseudulle ja saaristotunnelmiin yhtä aikaa. Kaikki kirjassa on kuitenkin käytännöllistä, aitoa, tyylikästä ja harkittua, eikä mikään mene tässä puutarhassa hukkaan. Kukkakimpuilla on ihan oma roolinsa tässä kirjassa, mutta en halua paljastaa liikaa.

Kuvaaja on onnistunut tallentamaan puutarhurin osaksi kuvastoa luontevasti (ja ihanissa mekoissa). Värimaailma on kehittynyt ja runsas. Tiedon haastavuusaste sopiva moneenkin makuun. Kirjan luettua tekee mieli suunnitella värejä ja muotoja istutuksiin, mutta ei se niin haittaa vaikka vetäisi vain suoran rivin herneille ja that's it. Kunhan pääsee tunnelmoimaan kasvimaalle. Jos jotain kritisoitavaa pitäisi etsiä, niin vähempi naistenlehtimäisyyskin kävisi, sillä aineksia olisi vaikka kuinka yksilölliseen tarkasteluun.

Arvosana: 4.75/5