Kotonasi on rönsylilja - mutta mikä niistä?

Nuoruudessani lähes kaikkialla oli juoruja ja rönsyliljoja, kunnes niiden suosio tyrehtyi 90-luvulla. Viime vuosina perusjuorujen ja  -rönsyliljojen etsiminen kävi jopa aika työlääksi, niin tehokkaasti ne oli kodeista siistitty muodikkaampien mutta vaivalloisempien hoidokkien myötä. Mutta kiitollisempia ja ihanampia kasveja saa hakea, joten olen alkanut haalia sekä vanhoja että uusia lajikkeita talteen. Tänään kirjoitan kuitenkin rönsyliljoista, noista Kapmaan kaunottarista.

Lajikkeet leviävät ystäviltä ja sukulaisilta toisille rönsyinä. Kuvassa jokin Vittatum, klassinen vihreä ja Variegatumin johdannainen, ehkä Ocean. Kuva: Petra Nyqvist

Rönsyliljojen varianttien selvittäminen ei ole helppoa! On suorastaan erikoista, että näin legendaarisen huonekasvin lajikkeita ja vaiheita ei ole dokumentoitu paremmin. Jalostaminen oli kuitenkin jo hyvässä vauhdissa viktoriaanisella kaudella, ja aivan viime vuosina on tuotu varmasti kymmeniä uusia variantteja markkinoille. Verkossa tietoa on heikosti ja monesti nimet ovat aivan sekaisin. Sortteja voi vertailla keskenään sekä lehtien värityksestä, muodosta ja kukkavanan väristä. Alla olevassa kuvassa joitain kotini rönsyliljoja.

1.Kokovihreä 2. Lemon 3. Vittatum 4.Green Bonnie 5. Bonnie 6. ? 7.Variegatum 8. Mahdollisesti Ocean Kuva: Petra Nyqvist

Kaikkein alkuperäisin sortti on tietysti kokovihreä, alkuperäinen Chlorophytum comosum. Tällaiseksi perusvihreäksi tietääkseni lopulta kirjavakin rönsylilja muuttuu, jos lisäämistä jatkaa siemenestä.  Mutta siemenlisäys on tietenkin turhaa, sillä rönsyliljoja on helppoa ja hauskaa lisätä sen vauvoista eli rönsyistä, joiden mukana sortit leviävät kloonina kädestä käteen.

Klassinen kokovihreä Chlorophytum comosum. Juurella on pieni Variegatum.

Alkuperäistä kokovihreää rönsyliljaa on itse asiassa toisinaan yllättävänkin vaikea löytää. Mummolat ja kirpputorit ovat parhaita apajia. Minä sain sitä ensimmäisen kerran serkultani, joka oli saanut kasvia aikoinaan fammolastaan. Kasvina se ei välttämättä ole aina se kaunein, mutta ehdottomasti kestävin, autenttisin ja retroin. Vihreästä rönsyliljastakin on jalostettu moderneja yksivärisiä lajikkeita, esimerkiksi löytämäni vaaleanvihreä "Lemon". Lemonilla on pirteänoloinen kasvutapa ja kukkavanat ovat kirkkaanvihreät. Lemonin täytyy olla kohtalaisen uusi, sillä näin sitä ensi kerran melko hiljattain.

Lemon poikkeaa hyvin vähän alkuperäisestä vihreästä. Väri on aavistuksen limettisempi ja kasvutapa tukevampi. Myös lehdet vaikuttavat leveämmiltä. Kuva: Petra Nyqvist

1800-luvulta ovat peräisin ainakin kirjavat lajikkeet "Vittatum" ja "Variegatum" sekä "Picturatum", Vittatum lienee ensimmäinen kirjava versio. Sen keskivihreässä lehdessä on keskellä vaalea raita tai spektri vaaleita raitoja. Variegatumin väritys on päinvastainen eli keskiraita on vihreä - tarkemmin sanottuna jopa tummanvihreä - ja reunat valkoiset tai kermanväriset. Variegatum tuntuukin hieman nahkeammalta. Nämä ovat kuuluisia peruslajikkeita joista on jalostettu lisää vaihtoehtoja. Picturatumista haluaisin mielellään kirjoittaa, mutta siitä on niin keskenään ristiriitaista tietoa olemassa, että  tieto on ikään kuin "rikki". Mikäli vanhaa tietoa on uskominen, Picturatumin keskiraita on keltainen. En ole varsinaisesti tällaista yksilöä nähnyt iäisyyksiin, mutta mene ja tiedä. Näitä vanhoja lajikkeita selvitellessä voi samalla lyödä päähänsä klapilla - mitä syvemmälle tutkii, sitä sekavammaksi käy. Asiaa ei yhtään helpota, että rönsyliljojen väritys vaihtelee valo-olosuhteiden mukaan.

Kirpputorilta löytynyt Variegatum. Kuva: Petra Nyqvist

Unohdetaan siis hetkeksi Picturatum ellei joku asiantuntija ota yhteyttä. 1990-luvun lopulla lanseerattiin kiehkuralehtinen "Bonnie", josta on tullut tavaratalojen ja markettien lempisortti. Omasta mielestäni selitys sille ei ole sen kauneus vaan kätevyys pakata se pienempään tilaan. Bonnien väritys tulee Vittatumilta. En ole koskaan harrastanut näitä krusidulleja, mutta toki minullakin yksi Ikeasta on tarttunut mukaan. On olemassa myös harvinainen vihreä Bonnie, jollaiseen ilmeisesti kukkakaupassa törmäsin, sillä kun vertailen vihreitä keskenään, toinen on selvästi kippuraisempi, myös kukkavanaltaan. Kävipä tuuri, sillä en edes tiennyt näitä olevan Suomessa.

Kukkakaupasta löytynyt vihreä Bonnie, joka on harvinainen. Myös kukkavanat ovat käyrät. Kuva: Petra Nyqvist

Kotonani on myös toinen kähärään kasvava Vittatum-johdannainen jolla on hyvin sirot lehdet ja oranssit kukkavanat. Bonnie se ei kuitenkaan ole. Tilasin erääseen kukkakauppaan perusrönsyliljaa, mutta sieltä tulikin hyvin kompakti pieni kasvi Variegatum-värein. Lehdet ovat kuitenkin niin lyhyet ja leveät, että epäilen sitä uudeksi jalosteeksi, todennäköisesti se on "Ocean". Toinen vaihtoehto on, että sille on annettu jotain kasvunsäätelyyn liittyvää ainetta, ja myöhemmin jälkeläiset ovat tavallisia.

Muita lajikkeita ovat kuuleman mukaan mm. "Mandaianum", "Irish", "Atlantic", "Pasific", "Milky Way", "Hawaiian", "Silver Surfer" ja "Streaker". Suosikkini on White Lightning, jolla on kaikkein eniten valkoista keskiraitaa. Ilmeisesti omistinkin sellaisen, mutta onnistuin tappamaan kasvin. Kas, armas lukijani: en ole välttämättä aina se paras kasvien hoitaja, vaikka kasvien parissa paljon touhuankin. Mikäli sinulla on erikoisia tai hyvin vanhoja rönsyliljoja, ole mielellään yhteydessä minuun. Erityisesti kiinnostavat vanhat keltaiset.