Kaktusten kuninkaallisten nimisotku


Suuria yökaktuksia ja lehtikaktuksia rakastavat lienevät huomanneet, että kaktusten "kuninkaallisissa" nimissä on epäselvyyksiä. Kerrotun mukaan Fredrika ja Johan Ludvig Runebergillä oli kotonaan suuri yönkuningatar, joka kukki eräänä talvena niin, että Johanin oli lähdettävä herättämään naapureita keskellä pakkasyötä ihmettä katsomaan. Mitä kaktuksia siis ovat yönkuningattaret ja yönprinsessat? Monissa kodeissa nämä tunnetaan, ainakin vuosikymmeniä taaksepäin tunnettiin.

Johann Jacob Haidin piirros yönkuningattaresta/Wikipedia


 Yönkuningattaren kansanomaisella nimellä tunnetaan ainakin kaksi eri lajin yökukkijaa. Euroopassa yönkuningatar on yökaktuksiin kuuluva Selenicereus grandiflorus (yllä), jonka virallinen suomalainen nimi on juuri yönkuningatar, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa Queen of the Night voi yhtä hyvin kansan suussa tarkoittaa tuoksulehtikaktusta, Epiphyllum oxypetalum (alla).  Kumpikin kukkii suurin yöllisin kukin. Yönkuningatar tekee pitkiä piikikkäitä lonkeroita, jotka luikertelevat väliamerikkalaisten puiden päällä, tuoksulehtikaktuksella taas on ikään kuin lehdet.

Tuoksulehtikaktus Epiphyllum oxypetalum /Wikipedia


Suomessa taas tuoksulehtikaktusta tituleerataan usein yönprinsessaksi, mutta yönprinsessan nimellä tunnetaan myös suuresti yönkuningatarta muistuttava Selenicereus pteranthus (alla).

Yönprinsessa, Selenicereus pteranthus/ Wikipedia

Minä kutsun viimeksi mainittua yönprinsessaksi, koska se tunnetaan useissa Euroopan maissa sillä kansanomaisella nimellä. Ostin sellaisen aikoinaan paikalliselta puutarhalta yönkuningattarena, mutta huomasin nopeasti että se poikkeaa yönkuningattaresta. Särmiä on vähemmän, piikkejä on vähemmän ja ilmajuuret ovat huomattavasti rehevämmät. Kun yönkuningattaren ja -prinsessan laittaa vierekkäin, erot ovat entistä selvemmät. Yleisen tiedon mukaan onkin niin, että se mitä moni luulee yönkuningattareksi S.grandiflorus, onkin yönprinsessa S. preranthus.

Alla olevassa kuvassa on saunalla asusteleva yönkuningattareni, joka potee parhaillaan villakilpikirvaa.

Yönkuningatar. Kuva: Petra Nyqvist
Tässä taas sitä muistuttava yönprinsessa.
Yönprinsessa. Kuva: Petra Nyqvist

Tämä yllä oleva yönprinsessa on upea kaktus, joka on kasvanut luonani jo metrien pituiseksi. Vaikka itse yönkuningatar on itseoikeutettu legenda, minä pidän melkein enemmän tästä sen lähilajista, joka tekee huikeita ilmajuuria. Kumpikaan ei ole vielä koskaan luonani kukkinut, mutta siihen tarvitaankin himppu kärsivällisyyttä.

Ainoa pihistämäni pistokas on ilmeisesti tuoksulehtikaktus. Minä en nimittäin usko vanhaan sanontaan, että pistokas pitää varastaa. Uskon tuon sutkautuksen olevan hyvin vanhaa perua, jolloin herraskaisista taloista piti tavalla tai toisella saada kasveja haltuunsa. Nykyaikana pihistämiselle ei ole oikeutusta.

Minä kuitenkin kerran päädyin pihistykseen. Näin nimittäin eräässä julkisessa tilassa kerran valtaisan puumaisen lehtikaktuksen, jonka lehden nappasin. Lehti jurotti mullassa lähes kaksi vuotta kunnes se antoi taimen. Uskoisin tämän olevan nimenomaan tuoksulehtikaktus, Epiphyllum oxypetalum.

Oletettu tuoksulehtikaktus. Kuva: Petra Nyqvist
 Kaikki nämä kolme kaktusta ovat viihtyneet pohjolassa aina 1700-ja 1800-luvuilta asti, joten ei ole mikään ihme, että kutsumanimissä on sekavuutta. Tässä blogimerkinnässä ei edes olla käsitelty ns. hovipojankaktuksia ja hovineidonkaktuksia. Lehtikaktuksia on nimittäin todellinen myriaadi, ja niiden hybridejä virtaa siihen tahtiin, etten edes uskalla käsitellä sitä aihetta.


Kommentit

Suositut tekstit